Angervon tuoksua

On helluntai, ensimmäinen oikea kesäpäivä. Eilisen aamun sateen jäljiltä nurmikko on kasvanut vahvaksi ja heleän vihreäksi. Norjanangervon valkeat kukkatertut ovat puhjenneet täyteen kukoistukseen ja huumaavat väkevällä tuoksullaan verannalla istujan. Pihan viisi pensasta ovat kasvaneet samoilla paikoilla yli neljäkymmentä vuotta, kestäneet joskus vääräoppisia leikkauksia ja päättäneet näyttää tänä kesänä parhaansa. Tuoksu on väkevämpi kuin milloinkaan. Ampiainen surraa aamun hiljaisuudessa. Aikovatko ne taas rakentaa majapaikkansa verannan kattolautojen väliin? Piha pursuaa vihreää ja valkoista kasvua. Juuri tällainen on se kuuluisa heleä helluntai.

Husulan tunnelin räjäytykset

Elämä tietyömaan naapurissa on täynnä jännitystä. Nyt perjantai-iltana on helpottunut olo, kun rytinä on hiljentynyt pariksi päiväksi. Piippaukset varoittavat räjäytysten tulosta, mutta silti jysähdys on joka kerran yllätys. Tuntuu kuin omassa kellarissa pamahtaisi ja talo hyppäisi ilmaan. Pakostakin jää miettimään, miten käy, jos räjäyttäjät tekevät virhearvioinnin. Kuinka paljon talot yleensä kestävät kuukausien jysäyttelyä? Parin viikon työn jälkeen vain pieni osa kalliosta on hajotettu. Pitkä taival on edessä eikä talon hyppimiseen taida tottua.

Sinivuokkojen kevät

Keväinen siivousretki kesämökille Asikkalaan jäi nyt vapun jälkeiseen aikaan. Ensimmäiseksi oli sahattava tien päältä myrskyn kaatama puu. Pihalla oli erikoisen paljon sinivuokkoja, jotka peittivät haravoimatonta maata. Tavallisten sinisten lisäksi oli isoja ryppäitä punaisia ja valkoisia. Lisäksi löytyi vaaleanpunaisia muunnelmia. Kasvien lehdistä päättelimme, että kaikki ovat sinivuokkoja, valkoisetkin. Vuokot ovat minulle kevään toivon vertauskuva

Järvellä oli hiljaista, kun kävelin laiturille. Ei näkynyt yhtään vesilintua. Tunnin päästä havaitsimme pari joutsenta, jotka ilmestyivät partioimaan vastapäisen rannan tuntumaan. Niiden töräyttelyt rikkoivat metsäjärven hiljaisuuden. Olimme ainoat ihmiset yleensäkin hiljaisilla rannoilla ja minusta tuntui, että linnut ilmestyivät tarkkailemaan meitä. Kolme kuikkaa ui selvästi uteliaina paikalle. Paikka on niille ihanteellinen, kirkasvetinen järvi, kivikkoiset metsärannat. Lopulta vakioväki, sorsat ja telkät saapuivat tarkastusmatkalle. Oli hyvä päivä, sinivuokkoja ja vesilintuja. Kevään onnea.

Kevättunnelmaa Pyölinojalla

Mustarastaan heleä rupattelu on ensimmäisiä kevään merkkejä. Lintu jatkaa jutusteluaan välittämättä tietyömaan äänistä. Junttauskoneen tasainen jumputus, traktorien mylläysäänet, piippaukset ja jyrähdykset peittävät sen äänen, mutta kun ne hiljenevät, mustarastaan lurittelu jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tänään on tietyömaalla tauko ja minä kuljeskelen Husulan ja Tompurinmäen rajalla. Poikkean Lappeenrannan tieltä Pyölinojan lähellä rakentajien väliaikaiselle tielle. Kuovin voimakas huilumainen ääni kohoaa jostain suon takaa. Tätä ääntä ei kuule muulloin kuin keväällä.

 

 

Työmaan mylläyksen rajalla pajujen keltaiset ja punaruskeat oksat kohoavat väriläiskinä lumen, veden ja saven keskellä. Pyölinoja tulvii ja sen rantamaat pursuavat vettä muualla paitsi ohitustien junttausalueella.

 

 

Lenkin jälkeen huomaan kotipihassa, miten sinivuokko avaa ensimmäisiä kukkiaan. Myöhään tänä keväänä, sillä se on varhaisina keväinä kukkinut maaliskuun puolella.

 

Haminan ohitustie: Ampu tulee

Pihalla ei ole vielä merkkiäkään kukista, joten blogini varsinaisesta aiheesta en voi kirjoittaa. Kuvailen lenkkipolkujeni muutoksia.
Ehdin uskoa, että tietyömaan räjäytykset Tompurinmäellä alkavat vasta kesällä, mutta siinä minä erehdyin. Muutamana päivänä ihmettelin tärinää verannalla, mutta torstaina tuli kunnon pamaus. Olin pesuhuoneessa suihkussa, kun äkkiä jyrähti ja yläpuolellani olevat ikkunat alkoivat helistä. Pelottava yllätys.
Nyt tietyöntekijät ovat lähteneet pääsiäisvapaalle ja meikäläiset voivat tutkia Korventien pään muutoksia. Alla olevassa kuvassa taitavat olla torstaisen jyrähdyksen jäljet.

Lahjakaktukset kukkivat.

Olen saanut joululahjoiksi asetelmia, joissa yhtenä osapuolena kasvoi joulukaktuksia. Lisäksi olen ostanut tai saanut keväällä kukkivia kasveja. Jossain vaiheessa kyllästyin pienissä ruukuissaan nököttäviin yksilöihin ja istutin koko sakin yhteen suureen ruukkuun. Joukossa on sekä punaisia että valkoisia, sekä joulu- että kevätkaktuksia. En vain enää muista, kuka on mikäkin. Kesäksi vien ruukun ulos verannalle. Joinain vuosina eri yksilöt ovat kukkineet eri aikoina, mutta viime vuoden aikana oli pitkä kukaton kausi. Nyt maaliskuussa koko kasvi yltyi kukkimaan yhtä aikaa. Punaiset ovat parhaimmillaan, valkoiset vasta nuppuja. Lehtikaktukset ovat puolihuolimattoman hoitajan kasveja.

Haminan ohitustie, jäähyväiset Korventien alikulkusillalle

Kuljin eilen viimeistä kertaa lenkkipolkuani Korventiellä olevan sillan alitse. Monenlaista kulkijaa kävelee tai polkee tällä reitillä, alakoulun oppilaita Husulaan, joku Saleen pyörällä tai toiseen suuntaan kaupunkiin. Lisäksi olemme me vaeltelijat, koiranulkoiluttajat ja lenkkeilijät.
Eilen köpöttelin piikit kengissä ja sauvoissa liukkaalla tiellä. Sillan alla oli auraamaton alue, johon tallailin huolettomasti. Äkkiä maa alkoi väistyä sekä kenkien että sauvojen alta ja lähdin kyljelläni liukumaan sillan reunaa kohden. Kokoilin itseni ylös kiitollisena siitä, että kukaan ei ollut näkemässä. Kai tämä oli jäähyväiskumarrus sillalle, jonka alitse olen kulkenut vuosikymmeniä.

 Nyt ohjaustaulu osoittaa uusille reiteille. Asfaltti odottaa.